Huuda, kun tarviit mua. Ja mä lupaan sulle etten mä tarvii ketään muuta

Ohhoh, ei oo tullu tännekkään kirjoteltua. Tää blogi on jotenkin unohtunu ku oon kirjottanu vaan tonne mun originaaliin lifestyle blogiin, mut siis joo... perjantaina Suvi oli meillä ja niinkuin lähes kaikki jo tietääkin, me bailattiin hieman liian rajusti (:'DD) ja puhelin hukku. Nyt ei siis oo mitään mistä kuunnella bussissa musaa, enkä saa ketään kiinni. Voi minua.

Sen lisäks olin soitellu perjantaina mun pikkuserkulle (jontulle) ja selittäny sille kaikkee ihan randomia :'DD Mut eipä se vielä mitään, soitin myös sille mun nimeltämainitsemattomalle ihastukselle, ja kerroin ihan liekeissä että oon ollu kusessa siihen jotai 2 kk. Ette arvaakkaan minkälainen olo mulla oli lauantaina! (HENKISESTI!) Se vaa tuli mulle facebookissa:
"mitä se eilinen oli"
minä fiksuna:
"Mikä eilinen?" <- lololol! muistin TODELLAKIN mistä se puhu, olin miettiny sitä koko yön!
"no siis... soitit mulle suvin puhelimesta ja sanoit että oot ollu muhu kuses jotai 2 kk. :---D tai no ainaski joku soitti. nii mää vaa mietin että olitko tosissas?"
puolen tunnin hiljaisuus
"Elä mieti sitä"

WHAT THE FUCK! Oon iha vitun urpo ihmisrietale oikeesti! "elä mieti sitä" <- joo, se ei ookkaan mitenkään epäilyttävä vastaus! Kyllä mä loppujen lopuks (seuraavana päivänä) sanoin että se oli vaan jotai iha randomia, mutta saatto olla jo liian myöhästä. idk. Mut on tää aika surullista sillä mulla on ihan oikeesti tunteita sitä kohtaan ja tällein. :/ Ja kaiken lisäks, yks mun hyvä kaveri sano mulle lauantaina että on kusessa muhun. Joo en tiiä yhtään mitä senkään asian suhteen pitäis tehä :c oon iha onneton ihminen. Ja missasin psykologinkin nyt ku oon kipee </3


Mut siis Lauantaina oon sit menossa Ronjalle (JEEEEE!). Saa nähä mite vuolaasti itken ku nään sen joululahjan minkä se aikoo mulle antaa, ku itkin jo siitä ku näin Ronjan linkkipysäkillä. :'DD oon vähän itkupilli <3 Mut niin siis me bailataan ja postailen sitten sen jälkeen lisää (:

I'm sorry but the party is over

Hei (: Päätin nyt vähäsen postailla tänne ajatusblogiinkin vaihteeks (: Nyt on pahin vitutus takana, joten en aio kuormittaa teitä millään epämääräsellä teiniangstilla. Vaikka tää viikko olikin aika raskas, oon nyt yllättävän optimistisella tuulella. Tänään aattelin mennä Ronin kanssa keskustaan ja sieltä suunnata varmaan niille yöks, eli siis tiedossa on ihan mielettömän hupaisa lauantai-ilta, sillä Ronin kanssa ei oo tylsää.

Mulla on edelleen sellanen I'm going to die alone fiilis, mutta nykyään se on niin yleinen olotila että oon tottunu. Haluaisin poikaa/tyttöystävän, vaikka en voikkaan mennä takuuseen siitä että osaisin seurustella kummankaan sukupuolen kanssa. Haluaisin vaan jonkun ketä pussailla. Kyllä kai mä jonkun löydän sitten kun on sen aika.

Oon nyt menneellä viikolla pohtinu paljon kaikkee syvällistä. Pääosin ajatukset on pyöriny mun uskonnollisen vakaumuksen ympärillä. Ajattelin että ens Maanantaina voisin ehdottaa uskonnon maikalle että katottais jokukerta tunnilla Passion of the christ, jonka ite katoin ekaa kertaa joku vuos sitten ja se todellakin mullisti mun näkemyksen elämään ja uskontoon. Haluisin kattoo sen luokassa ehkä just siitä syystä että haluisin nähä muitten reaktiot. ite itkin ihan hysteerisesti. Mel Gibson on ihan loistava ohjaaja. Siis se elokuvahan kertoo Jeesuksen elämästä ja sen viimesistä elinpäivistä. Elokuvassa on aika raakoja kidutus kohtauksia ja kaikki se kärsimys on niin häkellyttävän upeasti toteutettua että pää menee ihan pyörälle. Vähän niinkun Braveheart - se vihastutti ja rakastutti.