Just like the cigarettes hurt, just like the whiskey burns

En oo postannu tänne nyt vähään aikaan. En tajuu yhtään että miks sillä mulla ois ihan sairaasti kirjotettavaa.

1.) Mua vaivaa uniongelmat.
En oo oikein saanu nukuttua nyt tällä viikolla melkein ollenkaan. Saatan nukkua vaan jotain kolme tuntia yössä, ja seuraavana päivänä oon sitten ihan kuoleman kielissä, ja ärisen vaan kaikille mun kavereille. Johtuu ehkä siitä että stressaan ihan kaikesta nykyään. Uskon että kaikki tää menis ohi jos saisin ihan rauhassa vaan olla mun kavereitten kanssa ja jutella niille, mutta se ei onnistu sillä iskällä on asenneongelmia.

2.) Koulussa ei mee hyvin
Juu siis meillä vaihtu äskettäin jakso, ja lupasin ittelleni että ton katastrofaalisen ykkös jakson jälkeen tsemppaisin, ja yrittäisin enemmän. Oon nyt kuitenkin noitten uniongelmien takia ollu vähän viri viri tööt tööt aina tunneilla ja jopa nukahdellut kesken opetuksen.

3.) Perhe kriisi
Mulla on ollu nyt sen yhen perjantaisen episodin jälkeen iha kauheeta kotona, ja oon moneen kertaan suunnitellu hankkivani itteni laitokseen tai sijais perheeseen vähäks aikaa. Eilen kuitenkin iskä alko taas keskustelemaan asioista, mutta tällä kertaa se olikin se joka itki, koska en jaksa tätä karusellia enään yhtään ja voisin ihan oikeesti hypätä sillalta.

4.) Mun sisäiset monsterit
Mun päässä kummittelee. Mietin lähes päivittäis just kaikkee että miten voisin tappaa itteni. Ei sillä ettäkö aikoisin tappaa itteni, ne ajatukset vaan jotenkin hyökkää aina just sopimattomalla hetkellä ja pilaa mun fiilikset. Luin jostain että itsemurhan ajattelu ei oo mikään merkki mistään, mutta sen suunnittelulla voi sitten ollakkin niitä vakavempia seurauksia. EN MÄ ITTEENI TAPA!

Truly madly deeply

Mun tekee vaan koko ajan mieli postata tänne.
Se johtuu ehkä siitä, että mulla on ihan hirvee tarve puhua jollekkin näistä mun ongelmista, mutta mulla vaan yksinkertasesti ei oo ketään sellasta kuka ymmärtäis tai kuka ei tuomitsis.
Ja ne kaks ihmistä keille voisin näistä asioista puhua... no toinen viettää lomaa poikaystävänsä kanssa eikä mua hirveesti kiinnostais pilata niitten romanttisia hetkiä epämääräsillä angsti tekstareilla, ja toisella on vaan niin paljon omia ongelmia ettei mitään rajaa.
Ja vaikka meillä on ihan täsmälleen samat ongelmat... en tiiä.
Teen tästä ihan liian ison jutun... kunhan tää loma vaan loppuis ja pääsisin ulos tästä asunnosta kaikki olis hyvin.
Minkä ihmeen takia mun piti mennä ja pilata kaikki. No mut joo... en jaksais enään ajatella sitä asiaa.
Oon huomannu että jostain helvetin alitajunnasta pomppaa aina sellanen kiusallinen kaupan takahuone moment mun silmiin, ja sitten alan miettiä kaikkee sitä paskaa mitä perjantaina tapahtu.
Huomenna nään paria mun hyvää kaveria ja toivon että ne piristää mua ees vähäsen C:

En jaksais enää tätä angstia.

Other side of the story

Joo eli hei (:
Mulla on tällä hetkellä aika vaikeeta, joten päätin tehä tämmösen ajatusblogin (idean sain yhdeltä aivan mahtavalta bloggaajalta).
Uskon että jos voin avoimesti kirjottaa tänne kaiken mitä ajattelen, tää saattaa käydä terapiasta.
Oon siis ajatellu terapiaa vaikka kuinka kauan, mutta en jotenkin saa aikaseks mennä juttelemaan kenenkään kanssa.
Tuli tossa Perjantaina vähän sössittyä, ja nyt oon menettäny mun iskän luottamuksen ihan täysin.
En jaksais enään millään keskustella asiasta iskän kanssa, koska tuntuu siltä että mitä ikinä tän asian kanssa teenkin, tilanne vaan pahenee.

Anna nyt vaan olla. Istun vaikka sisällä koko syysloman jos se on siitä kiinni.