Mulla on tällä hetkellä aika vaikeeta, joten päätin tehä tämmösen ajatusblogin (idean sain yhdeltä aivan mahtavalta bloggaajalta).
Uskon että jos voin avoimesti kirjottaa tänne kaiken mitä ajattelen, tää saattaa käydä terapiasta.
Oon siis ajatellu terapiaa vaikka kuinka kauan, mutta en jotenkin saa aikaseks mennä juttelemaan kenenkään kanssa.
Tuli tossa Perjantaina vähän sössittyä, ja nyt oon menettäny mun iskän luottamuksen ihan täysin.
En jaksais enään millään keskustella asiasta iskän kanssa, koska tuntuu siltä että mitä ikinä tän asian kanssa teenkin, tilanne vaan pahenee.
Anna nyt vaan olla. Istun vaikka sisällä koko syysloman jos se on siitä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti